Humalniemen kalliomaalaus
| Humalniemen kalliomaalaus | |
|---|---|
| Sijainti | |
  Humalniemen kalliomaalaus |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Suomi |
| Historia | |
| Tyyppi | kalliomaalaus |
| Huippukausi | ajoittamaton |
| Alue | Etelä-Savon maakunta |
| Kaupunki | Heinävesi |
Humalniemen kalliomaalaus sijaitsee Iso-Vihtarin Humalniemessä Heinävedellä Etelä-Savossa. Kyseessä on erikoinen kalliomaalaus, jonka ainoa tunnistettava kuvio esittää tasasivuista kolmiota. Kalliomaalauksen ilmoitti Sulo Strömberg vuonna 1998. Maalaukselle ei ole tehty ajoitusta.[1]
Kallio ja sen sijainti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maalauskallio sijaitsee Iso-Vihtarin etelärannalla olevassa Humalniemessä, joka sijaitsee Luuvelahteen johtavan salmen eteläpuolella. Keskellä niemeä noin sadan metrin päässä rannasta sijaitsee pieni jääkaudella sileäksi hioutunut etelään aukeava kallioseinämä, jossa maalaus on. Sen vieritse kulkee metsäautotie.[1]
Maalaus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Noin metrin korkeudelle maanpinnasta on maalattu suuri kärjellään seisova tasasivuinen kolmio, jonka sivujen mitat ovat 70, 71 ja 74 senttimetriä. Kolmion ylänurkat on maalattu hieman pyöristyneinä ja alhaalla sivut leikkaavat toisensa ristiin aivan kalliohalkeaman yläpuolella. Punaväriä esiintyy myös kolmion ja halkeaman alapuolella.[1][2][3]
On esitetty epäilys, onko kyseessä ollenkaan aito kalliomaalaus, sillä aihe on suomalaiseen kalliokuvastossa epätavallinen. Jäkäläkasvuston määrästä on päätelty, ettei kuvio ole kuitenkaan kovin nuori.[4][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lahelma, Antti: A Touch of Red: Archaeological And Ethnographic Approaches To Interpreting Finnish Rock Paintings. (väitöskirja julkaistu sarjassa Iskos 15) Vaasa: The Finnish Antiquarian Society, 2008. ISBN 978-951-9057-67-5 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Muinaistaideyhdistys: Humalniemi (Arkistoitu – Internet Archive)
- Luukkonen, Ismo: Humalniemi
- Muinaisjäännösrekisteri: Humalniemen kalliomaalaus Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 12.8.2009. Museovirasto. Viitattu 21.3.2014.